Osa 3/3: Anna Perhon hajusteettomuus-kokeilu toi arkeen pysyviä muutoksia

Sitä mukaa, kun tuoksuttomien purkkien sisältö väheni, aloin tarkastella koko kotiani kriittisellä silmällä. Miten arkea kodin seinien sisällä voisi selkeyttää? Mistä voi luopua, mitä ilman arki voisi olla helpompaa?

Teen tätä säännöllisin väliajoin: joskus inspiraatio tulee kirjoista tai lehdestä, joskus kauniista Instagram-kuvasta (jossa ei ole epämääräisiä kasoja, appelsiininkuoria tai nuutuneita kukkia), joskus vain siitä epämääräisestä tunteesta, että asuntoon pitää saada lisää happea – sitä, mitä kiinalaiset kutsuvat qi´ksi.

Joskus on mennyt överiksi, kuten eräänä helmikuisena iltapäivänä, kun siivosin rivakalla kädellä koko huushollin, avasin ikkunat ja ripottelin lattialle merisuolaa feng shui-videon innoittamana. Ikävä kyllä unohdin (!) ikkunat auki, kun lähdin kauppaan, joten asunnossa oli noin yhdeksän astetta lämmintä ja suolaan liukastelevia ärtyneitä perheenjäseniä, kun palasin takaisin. 
 
Mutta noin lähtökohtaisesti turhan karsiminen kodissa kannattaa. Ensin pitää kuitenkin miettiä, mitä karsiminen ja yksinkertaistaminen omalla kohdalla tarkoittaa. 
 
Järjestys sekoitetaan usein, erityisesti Konmari-buumin jälkeen, äärimmäiseen askeettisuuteen. Luin hiljattain jutun naisesta, joka oli konmarittanut kodistaan kaiken – kyllä, kaiken – sänkyä, televisiota ja välttämättömiä keittiötarvikkeita lukuun ottamatta. Asunto näytti kuvassa hengettömältä, kuin uutta asukasta odottelevalta. Jutussa nainen mietti, menikö sittenkin vähän överiksi.
 
Itse en ole minimalisti. Kodissamme on runsaasti kirjoja, pikkuesineitä, esillä olevia ruokatarvikkeita ja röykkiöittäin sisustustyynyjä. Mutta jokin kuudes aisti kertoo, milloin on aika tyhjentää kaappeja, oikoa lehtikasoja ja käydä laatikot läpi.
 
Itselleni hyvää fiilistä kodissa tuottaa eniten käytettävyys ja toimivuus. Se, että asiat löytyvät omilta paikoiltaan, että ne toimivat kuten pitääkin (ei, et tule koskaan korjauttamaan sitä neljä vuotta sitten vähän hajonnutta hiuskiharrinta) ja että kotiin voi tulla ilman välitöntä harmia siitä, että joku repsottaa tai on tiellä. Tai huonoa omatuntoa siitä, että kaapissa luuraa romua, jota ei koskaan käytä.
 
Kodin pitäisi olla paikka, jossa ympäristö herättää myönteisiä, levollisia tuntemuksia. Mitä enemmän sotkut ja ylimääräinen roina lyövät silmille, sitä hankalampi kodissa on toteuttaa yhtä elämän tärkeimmistä tehtävistä: lepoa ja lataamista. 
 
Ajattelenkin, että kaikki se, minkä voi systematisoida, kannattaa tehdä. Asioille omat paikat, tavaroiden kierrätykselle kunnollinen systeemi, ja jokaista sisään tulevaa tavaraa kohden kaksi ulos. Ja jos jonkin asian voi hoitaa kolmessa minuutissa, se kannattaa tehdä.
 
Tavoite ei ole pitää kotia jatkuvassa valmiudessa olevana edustustilana, vaan vapauttaa aikaa sille, mikä on tärkeintä: olemiselle. Kun ympäristö ei jatkuvasti harmita ja vie kaistaa, pystyy keskittymään itselle aidosti tärkeisiin ja iloa tuottaviin asioihin. Selkeys kurittaa myös kiirettä. Kun etsimiseen ja jatkuvaan siivoskeluun ei tarvitse käyttää aikaa, on mahdollista käyttää enemmän aikaa oleelliseen.
 
Teemme tuhansia mikrovalintoja päivittäin. Nekin kuormittavat meitä. Mutta kun joku sujuu automaattisesti, aikaa ja bensaa säästyy kivampiin asioihin kuin sen pohtimiseen missä sakset taas ovat. Tästä syystä rakastan rutiineja. Tylsien asioiden automatisointi on sijoitus rauhallisempaan vapaa-aikaan.
 
LV-yhteistyö tuotti pienen, pysyvän palikan tätä rauhaa omaan arkeeni: pesuaineet ja osa vartalonhoitotuotteista vaihtui pysyvästi tuoksuttomiksi LV-tuotteiksi. Tuotteet ovat nyt säilöttynä nettiruokakaupan suosikkeihini, enkä joudu enää pähkäilemään pesuainehyllyjen ääressä minkä kymmenistä merkeistä tällä kertaa valitsisin.
 
Pieneltä tuntuva asia muuttuu merkityksellisemmäksi ajan mittaan. Yksi hyvä valinta tänään – vähemmän ympäristöä kuormittavia kemikaaleja, vähemmän häsäämistä, vähemmän valintoja – kasvaa pitkällä aikavälillä pysyväksi muutokseksi.
 
Arjen helpottaminen on ytimeltään tätä: mitättömän tuntuisia asioita, joista kasvaa lopulta pysyvä osa elämää. Pysyvää yksinkertaisuutta, arkirauhaa. 
 

Lue juttusarjan aiemmat osat:

Osa 1: Anna Perho rakastaa tuoksuja mutta alkoi silti karsia niitä - miksi?

Osa 2: Anna Perho testaa - 12 viikkoa ilman hajusteita

Kuuntele myös Radioplay.fistä Anna Perhon ja Jenni Pääskysaaren podcast Yksinkertaisesti kotona, jossa he kertovat LV:n haastamina hajusteettomuuskokeilustaan ja sen tuloksista. Ilmoille tuulahtaa lisäksi keskustelua kodin aistikkuudesta, kemikaaliövereistä ja kaipuusta yksinkertaiseen elämään.

 

 

Jaa sosiaalisessa mediassa

LV SOSIAALISESSA MEDIASSA